torstai 17. joulukuuta 2020

VASU-keskustelu




Meillä oli päiväkodissa vasu-keskustelu sopivasti juuri ennen koronarajoitusten kiristymistä ja keskustelujen siirtoa nettiin. Keskustelusta jäi todella hyvä mieli, ja ajattelinkin siten jakaa oman rohkaisevan kokemukseni! 

Meillä on aina ollut hyvä keskusteluyhteys päiväkotiin ja uskonkin sen olevan iso tekijä tässä. Olen kuullut joissain vasuissa tulleen ilmi asioita aivan puskista, mutta minusta ei ole järkevää säästellä asioita vasta tähän keskusteluun. Vaikka lapsen vienti- ja hakutilanteet voivat olla nopeita, pitäisi joko päiväkodin tai vanhemman nykäistä toista osapuolta hihasta ja sopia keskusteluaikaa kasvokkain tai vaikka puhelimitse, jos yhtään siltä tuntuu. Osaava henkilökuntahan on siellä meidän lapsia varten ja varsinkin, jos/kun lapsemme ei osaa itse sanoittaa itseään, tiedonkulun täytyy olla sujuvaa ja sisältää muutakin kuin reissuvihkoon kirjatut viestit - minun mielestäni siis.

Mikä VASU?

Lyhenteitä kun riittää, niin varuiksi avaan vielä asiaa. Vasu-lyhenne tulee siis sanasta varhaiskasvatussuunnitelma - olen nähnyt sen kirjoitettavan niin isoilla, kuin pienillä kirjaimilla. Se laaditaan jokaiselle päiväkodissa tai perhepäivähoidossa olevalle lapselle (lähde OPH). Siinä käydään läpi missä nyt ollaan, mihin halutaan päästä, miten sinne päästään ja lopuksi vielä mitä sovittiin. Asetetaan siis yhteisiä tavoitteita ja sovitaan miten juuri tämän lapsen yksilöllistä kehitystä, oppimista ja hyvinvointia edistetään hoitopäivien aikana suunnitelmallisesti. 

Paperi itse ei toki tee itseään hyödylliseksi, vaan sen hyödyllisyys riippuu siitä, miten ammattilaiset sitä toteuttavat arjessa. Taustatyössä apuna käyttämässäni Opetushallituksen mallilomake ja ohjeistus -sivulla (linkin takana), kolmannessa ja viimeisessä videossa paneudutaan tähän toteuttamispuoleen kahdeksan eri kohdan avulla. 

Puhtaaksi kirjoitettu vasu tulee nettiin kuitattavaksi. Siinä on vielä mahdollisuus tehdä korjauksia, jos sinne olisikin lipsahtanut jotain ihmeellistä. Omista oikeuksistaan kannattaa pitää huolta, ja vaatia itse lopullinen suunnitelma vielä nähtäväksi, jos sitä ei pk puolesta muisteta infota katsottavaksi. On myös hyvä varmistaa, että ryhmän jokainen hoitaja on päässyt lukemaan suunnitelman ja on "kartalla" siitä - täytyy kyllä tunnustaa, että tällainen varmistaminen ei ole itselle tullut mieleen!

PS. OPH:n sivuilla muuten käytetään niin päiväkoti- kuin varhaiskasvatus-nimeä - itse olen tottunut käyttämään pehmeämpää päiväkoti-nimeä. En koe sen mitenkään halventavan siellä työskentevien henkilöitä, vaan enemmänkin olevan kunnianosoitus heidän taidostaan luoda kotimaisen lämmin ympäristö lapsille 😊. Näin kielihäiriötäkin ajatellen, onhan sana päiväkoti paljon selkeämpi hahmottaa, kuin sana varhaiskasvatus. Ja hmm, mikäs olisi silloin itse rakennuksen nimi, olisiko se "varhaiskasvatusrakennus", tai "varhaiskasvatustalo"? Kuulen mielelläni, jos joku tietää! 😀

Meidän VASU

Sitten itse meidän vasuun! Tämä oli meidän pojan toinen vasu tässä päiväkodissa. Meitä oli paikalla minun ja mieheni lisäksi pojan puheterapeutti ja toimintaterapeutti sekä päiväkodista lastentarhaopettaja eli LTO ja varhaiskasvatuksen erityisopettaja eli VEO. Mahtavaa, että pojan terapeutitkin saivat ujutettua tämän palaverin täysiin kalentereihinsa! 

Saimme ilahduttavasti heti palaverin alkuun kuulla, että poikamme omatoimisuustaidot ja rohkeus ovat selvästi lisääntyneet - ja juuri niiden preppauksesta olikin ollut sairaalan osastojaksolla puhetta! Olimme kyllä saaneetkin päikystä ihania kuvia ja kuvauksia hyvistä leikeistä ja kuinka hän on alkanut itse hakea kontaktia kavereiltakin aikuisten lisäksi, mutta olipa helpottavaa kuulla vielä tämä ja saada monia muitakin esimerkkejä! 

Puheterapeutti oli myös huomannut selkeää kasvua ja kertoi vaativansa pojalta koko ajan asteittain enemmän, kun taitoja selvästi löytyy. Hän kertoi saaneensa venytettyä pojan kärsivällisyyttä, vaikka olikin alkuun saanut kummaksuneita katseita ja kulmien kurtistelua, että jaa eikö enää apua tipukaan - voin niin nähdä tämän silmissäni! Opimme lisää ajan antamisen tärkeydestä; lapselle voi kehittyä vihje-/ohjeriippuvaisuus, jos hän ei saa rauhassa hoksata itse, mitä häneltä odotetaan milloinkin. Ja samalla, kun saa ihan itse hoksata, saa tietysti myös tärkeitä onnistumisen kokemuksia!

Prompt-menetelmää, jossa kosketaan kasvoja ja (hanskoitetut) kädet käy suussakin, hän ei ole arvannut käyttää enää koronatilanteen pahennuttua, mikä on ymmärrettävää. Mutta onneksi on muitakin keinoja ja nyt on sopivasti viittomissa selkeä herkkyyskausi! Myös mielikuvitusleikit ovat onnistuneet hienosti - he olivat mm. joku kerta leikkineet kauppaleikkiä näkymättömän rahan kera, ja kotileikkiä erilaisine valmisteluineen. Puheterapeutti oli myös löytänyt sopivan välin kalenteristaan tihennetyille käynneille joka toiselle viikolle!

Toimintaterapeuttikin kertoi nähneensä pojassa nyt hyvin sisua. He ovat nyt olleet paljon ulkona ja harjoitelleet mm. portaissa kulkemista, eri tasojen syvyyksien hahmottamista ja kiipeämistä. Vähän jännittävissäkin tilanteissa poika on nyt ohjautunut pelkillä suullisilla ohjeilla! Hekin ovat harjoitelleet avun ja huomion pyytämistä, ja poika onkin rohkaistunut taputtamaan totea polvelle tai kädelle, että katsos nyt! Kuulimme myös, kuinka pojan kotonakin harrastamat ruutu- ja muut tasajalkahypyt ovatkin oikein oiva harjoite puheen rytmin harjoitteluun.

📌

MLL kertoo 4-5-vuotiaan lapsen taidoista näin

"4–5-vuotias lapsi alkaa huomioida toisia ihmisiä entistä enemmän, eikä ole niin itsekeskeinen kuin ennen. Vaikka lapsi on monessa asiassa itsenäinen eikä vaadi niin paljon huomiota kuin ennen, hän tarvitsee kuitenkin vielä vanhempiaan moneen. Lapsi tarvitsee rohkaisua ja tukea aloitteellisuuteen, omaehtoiseen leikkiin sekä sosiaaliseen ja moraaliseen kehitykseensä. Lapsi tarvitsee myös rajoja, jotka auttavat suojaamaan lapsen kasvua ja kehitystä ja luovat lapselle fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta.

Ompa muuten ihana, että kun käy MLL sivuilla, alareunaan aukeaa laatikko "Huoli lapsesta? Haluatko jutella? Vanhempainnetin päivystäjä on paikalla"! Ja vaikka ei osuisi päivystysaikaan, on alareunassa infolaatikko, jossa kerrotaan, että chat päivystää ma, ti ja pe klo 10–13 ja to klo 17-20, ja ohjeet oman chat-ajan varaamiseen.

Lopputulema

Käynti oli huojentava ja rohkaiseva, varsinkin parin kuukauden takaisen osastojaksomme jälkeen. Erityisesti hyvistä leikeistä kavereiden kanssa oli sydäntä lämmittävää kuulla. Sovimme, että jatkamme kaikki samaan hyvään malliin poikaa kannustaen ja rohkaisten! Kiinnitämme huomiota, että annamme tarpeeksi aikaa hoksata itse ja kokeilla itse. Emme auta liian herkästi, jotta hän saa käyttää uusia taitojaan. Päiväkoti etsii pojalle vähän haastavampia "pöytätehtäviä" sairaalan toiveen mukaisesti.

Olemme onnekkaita, että poikamme päiväkotikokemukset ovat olleet näin hyviä, ja hänet on näin hyvin otettu porukkaan niin aikuisten kuin lasten puolesta, oli puhetta tai ei! Saimme tämän integroidun paikan pojan aiemman, perus päiväkodin VEO:n avulla - hän otti poikamme asian hoidettavakseen ja piti poikamme nimeä pinnalla tärkeässä valintakokouksessa. Tämän paikan saaminen olisi siis voinut venyä viiteen ikävuoteenkin asti, jolloin voisimme olla vasta aloittamassa tulevana vuonna! Olemmekin antaneet sekä päikylle että kyseiselle VEO:lle kiitosta niin kasvokkain, kuin juuri tässä joulun alla kaupungin lähettämässä varhaiskasvatuksen tyytyväisyyskyselyssäkin!

💖

On asioita joita kuunnellaan korvilla.
On asioita joita kuunnellaan silmillä.
Ja on asioita, joita kuulee vain sydämellä,
myötäelämisellä.

Värssypankki

💖


tiistai 17. marraskuuta 2020

Hyvinvoinnista




Sinä kielihäiriöisen lapsen vanhempi, sinä joka päivittäin kuljet tuntosarvet ja korvat höröllä kuunnellen ja katsoen, yrittäen ymmärtää, selvittäen asioita välillä suorastaan salapoliisin lailla. Sinä viitot, piirrät, näytät, kertaat, autat, ideoit uutta ja ennakoit. Teet puheterapia-harjoituksia, laminoit kuvatukia ja pidät reissuvihonkin ajan tasalla. Luet blogeja, seuraat ehkä insta-tilejä, etsit toimivia vinkkejä ja testailet toimisiko sama teillä. Rustaat viikko-ohjelmia, selvität milloin mitäkin, pitäen lapsesi ja perheesi hyvinvoinnin puolta leijonan lailla!

💗

Osaatko hengähtää - ja taputtaa itseäsi olalle? 

Tiedätkö, mistä pidät ja mikä rentouttaa juuri sinua?

Muista: sinä teet tärkeää työtä ja olet lepohetkesi ansainnut

💗

Meillä vanhemmilla (ja myös varhaiskasvattajilla) kuitenkin on iso rooli lapsen kuntoutumisessa, varsinkin ennen kouluikää. Lapsi luottaa meihin ja meidän apuumme. Me autamme lasta ymmärtämään, tulemaan ymmärretyksi ja onnistumaan. Suurilla, pienillä asioilla, arjen lomassa. Suunnittelematta ja suunnitellen. Minun lapsi lähestyy viidettä ikävuotta ja voi miten aika tuntuukin lentäneen! Siitä alkaa olla jo kolme vuotta, kun kuulimme, että lapsellamme voi olla kielihäiriö. Kuinka paljon olenkaan itsekin oppinut näinä vuosina! Enkä vähiten hyvinvoinnista ja sen tärkeydestä.

Minua ja sinua on vain yksi maailmassa, pidetäänhän siis itsestämme huolta. Kuten alun listasta näkee, teemme hengästyttävän määrän asioita normiarjen ohessa, vaikka sitä ei päivittäin tulekaan ajateltua. Ja vaikka meidän erityisemme ei olekaan hengenvaarassa ominaisuutensa vuoksi, olemme mekin kuitenkin erityislasten vanhempia - arkemme on eri lailla kuormittavaa, kuin "perus" lapsiperheissä. 

Minä itse rentoudun musiikkia kuuntelemalla, luonnossa liikkumalla, kirjoja lukemalla ja välillä ihan vain kauniita kuvakollaaseja sommittelemalla. Olen myös tutustunut itsekseni joogaan kuultuani, että ylikuormitustilassa on hyvä aktivoida parasympaattista hermostoa yhdistämällä hengitystä ja liikettä. Ai vitsi, miten hyvää nämä pienet hetket tekevätkään! Youtubesta löytää monia harjoituksia hakemalla vaikkapa "joogaa aloittelijoille". Älä anna jooga-nimen pelästyttää!

Voimaa vertaistuesta

Vertaistuki ja kokemusten jakaminenkin tekevät hyvää. Voin omasta kokemuksesta suositella lämpimästi sekä Leijonaemoja, että Suomen Kielipolku SLI ry:tä! 

Leijonaemot järjestävät vertaistukitapaamisia, vertaistukichatteja sekä erilaisia aktiviteetteja, kuten unisiepparien askarteluiltoja tai saunailtoja - toimintaa on nimestä huolimatta niin äideille kuin iseille. Tampereelta käsin, jo 9:llä eri paikkakunnalla toimiva Kielipolku tarjoaa myös vertaistukitapaamisia, ja niiden lisäksi kahden viikon välein kokoontuvan Koko Suomen Kielihäiriö-illan Teamsissa. Aktiivisia WhatsApp-ryhmiä löytyy omansa eri kaupungeissa kokoontuville vertaistukikerhoille sekä yksi koko Suomen kattava - vertaistukea on siis hyvin saatavilla myös näin korona-aikaan!

💗

Tähän väliin lääkärini, itsekin lapseperhearjen kokeneen äiti-ihmisen, antama resepti: 

Ole itsekäs 

Pidä kunnostasi huolta 

Oleile paljon ulkona

Suo itsellesi myös jaksamattomuus

🙏


Pyydä apua, jos yhtään siltä tuntuu - ihmiset lähtökohtaisesti auttavat mielellään

Tuosta lääkärin listauksen viimeisestä kohdasta "suo itsellesi myös jaksamattomuus", virisi ajatus, että niin, sitä olisi tärkeä itse huomata, koska alkaa olla voimat poissa. Pysähtyä tunnistamaan, missä nyt mennään. Kerätä vähän rohkeutta ja itse avata suunsa ennemmin aiemmin, kuin myöhemmin, jottei oma kuppi ehdi täyttyä liikaa ja vyöryä yli äyräiden - oletko sinäkin muuten kuullut kahvikuppivertausta tunteille, kuinka jokaisella on oman kokoisensa kuppi, joka pikkuhiljaa täyttyy? 

Itse olen alkanut tunnustella levottoman tunteen kehoon hiipiessä, olisiko nyt paras käydä haukkaamassa happea vaiko heittäytyä sohvalle. Toimisiko nyt parhaiten hiljaisuus, vai joku tietty musiikki? Olisiko pieni kirjoitushetki (vaikka kännykän muistiinpanoihin, jos ei paperia ole saatavilla) paikallaan, vaiko ennemmin lukemishetki? Jos nämä kuulostavat aivan utopistisilta vaihtoehdoilta, voi tavoitteeksi ottaa yhden rauhallisen tee- tai kahvikupillisen per päivä, vaikkapa lempibiisiä kuunnellen. 

"Mikä on tänään tärkeintä? Haluatko mennä lenkille vai siivota? Ajattele, että kaikkea et voi saada samana päivänä, voit saada vain jommankumman. Jätä toinen toiselle päivälle."

Summa summarum, vahvasti suosittelen, että kannattaa avata suunsa ja kertoa ainakin jollekulle, missä mennään, pyytää apua. Ihmiset lähtökohtaisesti auttavat toista mielellään - varsinkin kuultuaan, jos on jotain konkreettista, mitä voisivat tehdä. Voi vaikkapa kysyä, olisiko toisella hetki aikaa jutella tai ihan vaan kuunnella. Huolet ovat jaettuina kevyempiä, ja ilot suurempia! Ja jos tuntuu vaikealta avautua tutulle ihmiselle, on toki olemassa erilaisia auttavia (ja maksuttomia!) puhelimia, kuten MLL:n vanhempainpuhelin

Verhojen taakse hengittämään

Vielä viimeinen ajatus tähän soppaan, liittyen myös tuohon tunteidensa ja olotilojensa tunnistamiseen. Olin kerran, jo useampi vuosi sitten, MLL:n järjestämällä lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren luennolla, josta jäi mieleen neuvo: "Hengitä - mene vaikka verhojen taakse hengittämään, jos ei ole parveketta tai toista huonetta! Lapsi kuitenkin imee tunnelmiasi sienen lailla." Se ei lopulta vie paljon aikaa, että astuu hetkeksi sivuun hengittämään ja vaikka katsoo samalla hetken ulos ikkunasta. Ja kuinka paljon se voikin antaa koko loppupäivään, jos sen avulla saa vaikkapa sen kuuluisan aamulähdön sujumaan kivuttomammin. Ties vaikka se kirvoittaisi ihan naurutkin, että oho, äiti (tai isä) menikin hupsista keikkaa verhojen taakse piiloon! 


Tällaista ajatusvirtaa tällä kertaa. 

Nämä ovat isoja asioita ja voinkin siis aika varmasti luvata jatkoa olevan luvassa.

Voimia, lempeyttä ja rakkautta sinne ruudun toiselle puolelle.


💗


Ps.

Olisi ihana kuulla, saitko tästä jotain irti!

Heräsikö ajatuksia? 

Haluaisitko jakaa omat keinosi rentoutua?



torstai 8. lokakuuta 2020

Listaus haettavista tuista, tukimuodoista ja apuvälineistä

Joskus oikeiden tukien saanti voi olla pienestä kiinni, kuten muistaako sosiaalityöntekijä sanoa juuri ko. tuesta tapaamisen aikana, tai tuleeko hänelle kyseinen tuki edes mieleen. Joitain tukia ei voi hakea jälkikäteen, tai tieto voi tulla muutoin liian myöhään. Siitä virisi ajatus, mitä jos vanhemmalla olisikin itsellä mukana listaus, jonka voisi vaikka lykätä sille työntekijälle. Suosittelen myös pyytämään rohkeasti sossun käyntikortin, niin jos jonkun hakemuksen kanssa tuleekin tenkkapoo, voi sitten pirauttaa apuja!

Vinkkaathan minulle kommenteissa tai somen puolella, jos tiedät itse lisää tukimuotoja!

Myös Suomen Kielipolku on tehnyt oman listansa, kurkkaa se heidän sivuilta täältä.

📝

Tiedustele näitä:

1. vammaistuki, ks. Kelan pikaopas täältä

2. vammaiskortti

        - ei tarvita lääkärin lausuntoa, ks. kriteerit täältä

        - huomioi, että kaikki yritykset eivät välttämättä ole listautuneet sivuille, esim. linja-autoyhtiöt

3. kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssit, ks. lisätietoa Kelan sivuilta täältä

4. yksilökuntoutus, ks. lisätietoa täältä

5. tulkkipalvelu, ks. lisätietoa täältä

6. omaishoitajuus, ks lisätietoa Omaishoitajien sivuilta täältä

7. vammaispalvelusta oma palvelusuunnitelma, ks. lisätietoa THL sivuilta täältä

8. lyhytaikainen avustajapalvelu kotiin

9. tukiviittomaopetus ryhmämuotoisesti tai kotiopetuksena

10. kaupunkikohtainen lisä alle 3-vuotiaalle tuen saajalle

- voi hakea 6 kk takautuvasti

11. vaippoja yli 3-vuotiaalle hoitotarvikejakelusta

- sairaanhoitajan toteamus riittää 

- kotiinkuljetettuna 

12. apuvälinevuokraamo

        - iPad kommunikointiin

        - kommunikointikansio ja sen tuunaukseen Boardmaker-ohjelma

        - apupyörällinen polkupyörä, painolelut, painopeitot...

13. pidennetty oppivelvollisuus, ks. lisätietoa Opetushallituksen sivuilta täältä


Lisäksi haluan vielä nostaa esiin maksuttomat perheneuvolan palvelut, joita kannattaa ehdottomasti hyödyntää! Useissa kaupungeissa löytynee jo sähköinen yhteydenottolomakekin, jolloin ei edes tarvitse itse soittaa ja mahdollisesti jonotella - oma kokemus tosin on, että puhelimitse asia hoitui nopeasti, kertasoitolla. 

Itse kävimme vuosi-pari sitten kaksin miehen kanssa perheneuvolassa ihan kertakäynnillä saamassa osastojakson jälkeen konkreettisia vinkkejä arkeen ja saadaksemme purkaa ajatuksiamme. Saimme sieltäkin käyntikortin, ja kehotuksen varata ihmeessä uusia aikoja, jos siltä tuntuu. Tuoreimman osastojaksomme jälkeen olen käynyt itsekseni toisaalla neuvolapsykologin luona pariin otteeseen purkamassa omia ajatuksiani. Sain ajan soitostani seuraavalle viikolle, ja vaikka nimi on neuvolapsykologi, ei välikädeksi tarvittu neuvolaa, vaan psykologillekin pystyi soittamaan suoraan.

💕

Ja mikä tärkeintä: muista, että diagnoosistaan huolimatta lapsi on edelleen se sama rakas lapsi ja paljon muutakin kuin diagnoosinsa! 

Olisi kiva kuulla joko täällä tai somessa, oliko tästä sinulle apua!



(Kortti Maaretta Tukiaisen Inspiraatiokortit -korttipakasta)



torstai 27. elokuuta 2020

Sopeutumisvalmennuskurssi Kankaanpäässä

Vietimme koko perhe viime viikon Kuntoutuskeskus Kankaanpäässä Kielellinen erityisvaikeus -kurssilla (kulki siis papereissa vielä vanhalla nimellä). Alunperin kurssin piti olla jo toukokuun lopussa, mutta saimme tiedon sen siirtymisestä välittömästi koronarajoitusten voimaan astuttua - eli olikohan noin viikko itse myönteisen päätöksen ilmestymisen jälkeen! Onneksi kurssi nyt saatiin pidettyä, sillä koimme, että meistä jokainen sai sieltä jotain! 😊



Haimme kurssille Kelan sivuilta jo joulun aikoihin, saatuamme syksyn osastojaksollamme tarvittavan lääkärin suosituksen. Kurssien ikäraja on 4 vuotta, joten etsimme suoraan sellaisia, jotka toteutuisivat vasta pojan syntymäpäivän jälkeen. Mehän siis etsimme kerralla listasta useampia, kunnes huomasimme, että ai, tässä haetaankin vain yhtä ainutta kurssia! Siinä vähän mietitytti, että mitäs sitten, jos tälle yhdelle ei pääsekään... No, tammi-helmikuussa saapui ensin kirje hakemuksen perillepääsystä kera tiedon, että vielä odotellaan muita hakemuksia, ja maaliskuussa sitten saapui itse myöntävä päätös. Perillä huomasimme, että ryhmäämme olisi mahtunut vielä yksi perhe lisääkin, eli rohkeasti vain hakemuksia menemään!

Plussat

+ Tähtilapset - mikä ihana nimi kuntoutujalapsille!

+ Täysihoito, joka sisälsi oman rivariasunnon viikon ajan

+ Muilta vanhemmilta saadut vinkit, esim. instan puolelle vinkkaamani Mouse Timer -sovellus

+ Monipuolinen ohjelma, päivät sujahtivat nopeasti - vanhemmatkin siis pääsivät tekemään 

muutakin kuin istumaan parin tunnin kalvosulkeisissa 😉

+ Ihanat ammattilaiset ja lastenohjaajat!

+ Valmiit, (pääsääntöisesti) hyvät ruuat

+ Vapaa-ajalla olisi päässyt kokeilemaan mm. ammuntaa!


Miinukset

- Lasten päiväunille tai lepohetkelle ei oltukaan varattu aikaa

- Vertaistukiaikaa toisten vanhempien kesken ei oikeastaan ollut

****

Olimme kaikki perheet näistä kehityskohteista samaa mieltä, joten kenties seuraavalla kurssilla nämä on jo huomioitu, ainakin palautteet otettiin innolla vastaan! Myös lapset saivat antaa oman palautteensa värittämällä tuntemuksiaan eri asioista (esim. ohjaajat, ruoka, majoitus, vapaa-aika) joko punaisella, keltaisella tai vihreällä, mikä oli minusta hyvin keksitty! 

Jatkamme kurssilaisten kanssa yhteydenpitoa Whatsapp-ryhmän kautta, ja myös esikoiseni on jo viestitellyt yhden oman ikäisensä sisarusryhmäläisen kanssa.

Voin siis lämpimästi suositella sopeutumisvalmennusjaksoa, ja kerron siitä mielelläni kyllä lisääkin!




perjantai 14. elokuuta 2020

Aivoliiton Arjen vinkit vanhemmille -vinkkipäivä viime keväänä

https://www.aivoliitto.fi/tapahtumat/vanhempien-vinkkipaiva-helsingissa-1/

Sopeutumisvalmennuskurssimme lähestyessä tuli mieleeni kirjoittaa viime huhtikuussa käymästäni yksittäisestä vinkkipäivästä. Kyse on Aivoliiton Kommunikaatiokeskuksen järjestämästä aamupäivästä kuvassa näkyvällä Jaatisen majalla Helsingin Malminkartanossa. Näitä järjestetään useampi vuodessa ja linkkasinkin ylle seuraavan tältä vuodelta - ilmoittautuminen ko. päivään loppuu 28.8. ja mukaan päässeille lähetetään vahvistus meiliin.

En löytänyt kotipaikkakunnaltani valmennuksia kielihäiriön tiimoilta, joten onneksi minun oli mahdollista ottaa ja lähteä junalla Helsinkiin. Heidän esitteessä mainitaan, että 93% vanhemmista suosittelisi kurssia muille vanhemmille ja minä voin allekirjoittaa tämän. Kirjasin muistikirjaani päivän arvosanaksi jopa 10+.

Puhe on yliarvostettua, ymmärrys ja sosiaaliset taidot tulevat ykkösenä!

Meitä oli paikalla 5 osallistujaa sekä vetäjänä Kommunikaatiokeskuksen työntekijä, kokenut puheterapeutti Hannele Merikoski - nimeä klikkaamalla pääset hänen blogiinsa, josta löytyy kirjoituksia ihan vuodelta 2008 asti. Näin korona-aikaan osallistujamäärämme muuten kuulostaa oikein sopivalta, eikö! ;) Tilatkin olivat sopivan väljät, ja myös yllättävän valoisat!

Aloitimme ottamalla kukakin ensin oman paikan ison pöydän äärestä, ja hakemalla sitten eteemme juotavaa ja syötävää. Keskellä pöytää oli läjäpäin Hannelen tekemiä kommunikointimateriaaleja, esitteitä eri-ikäisten kielihäiriöstä, sekä eri numeroita Kielipolun (nyk. Verraton) lehdistä. Esitteitä ja lehtiä sai ottaa kotiin, ja Hannelen materiaaleista napsia vapaasti kuvia. Ehdimme myös askarrella itse oman laminoidun kuvanipun valitsemastamme aiheesta, jonka arvelimme auttavan meitä arjessa, sekä A4-kokoisen ostoslista-pohjan tarranappeineen.

Vaikea on lapsen vuorovaikutuksessa olla, jos vanhempi on täysi nolla. Siksi kaikki mahdolliset keinot käyttöön ja kädet rohkeasti viuhtomaan - kunnon meininki päälle vaan!

Hannele oli rempseä, mutta lempeä ja rohkaiseva vetäjä, joka tuumasi heti alkuun, että sellaiselle yhdistykselle, kuin "Armahtakaa vanhemmat" olisi tilausta! Hän rohkaisi luottamaan omiin vaistoihinsa ,ja kyseenalaistamaan ja unohtamaan yhteiskunnan vaatimukset. Oli hyvä kuulla myös, että vaikka erityislapsen kanssa kuulee usein korostettavan rutiineja ja struktuuria (niin meillekin joku oli juuri sanonut), niin niitäkin voi olla liikaa, eikä niissä voi elää loputtomiin - elämässä kun väistämättä tulee muutoksia, ja niillekin on lasta hyvä siedättää. No, meidän perheessä ei ole kyllä sitä ongelmaa ollut, minä kun olen niin extempore-ihminen, että saan milloin minkäkin idean - nyt on vain täytynyt opetella markkinoimaan se oikein... ;)

Hannele käytti apunaan paljon kehumaansa Ipadia, ja näytti sen kautta valkokankaalta mm. padille saatavia ohjelmia ja yleisesti pikapiirtämistä. Erilaisia nettilinkkejä sain kasaan kymmenkunta ja ostoslistaakin kertyi Ikean ja Tigerin lisäksi vähän tuntemattomimmistakin kaupoista, kuten Biltemasta ja Motonetistä!

Instassa esittelinkin juuri tällä viikolla Puuilosta ostamiani liimapintaisia 1m tarranauhoja ja värillisiä nippusiteitä kuvanippujen kiinnittämiseen. Kuvanippujen kanssa tykkään kyllä enemmän käyttää hopeisia "avainnauhaklipsuja", jotka saa kätevästi kiinni vyönlenkkiin, laukkuun tms. Seuraavaksi täytynee uskaltautua tekemään elämäni ensimmäinen Ebay-tilaus, jotta saisin viimein pyöreitä tarranappeja, joiden olen toivonut vuoden ajan jostain "hyppäävän syliini", eli aina välillä muistanut etsiskellä! Clasulta juuri hiljattain löytämäni ovat liian hinnoissaan runsaaseen käyttöön (10 kpl / 5 €). Elän toivossa, josko sovariviikolla kuulisin vielä jostain näiden myyjästä, jolta saisin kerralla samanmoisen kunnon rullan näitä, millainen Hannelellakin oli!

Kirsikkana kakun päällä, minulla kävi tällä reissulla vieläpä niin onnekkaasti, että samana iltana järjestettiin SuomiLove-ohjelman päätöskonsertti Hartwall Areenalla, johon päätin osallistua, ja sen myötä päätin vielä jäädä aivan itsekseni hotelliin yöksi! Ystäväni asui silloin Helsingissä ja hän lähti mielellään seurakseni. Sain siis saman reissun aikana niin vinkkejä ja vertaistukea, kuin viettää aikaa ystäväni kanssa, kuin myös konserttielämyksen hotelliyön ja hotelliaamupalan kera, ai että! Joku tulevista postauksistani tuleekin käsittelemään tärkeää vanhempien omaa aikaa ja pieniä hengähdyshetkiä... 

💛

"En ole ehkä vielä perillä, 

mutta olen pidemmällä kuin eilen." 

- Anna-Mari West -

💛 

"Muutos on väistämätöntä. 

Joskus se on tuskaisaa ja joskus se on kaunista. 

Mutta yleensä se on molempia."

 - Hidasta elämää -

 

perjantai 31. heinäkuuta 2020

Perus päivämme näin kesälomalla



Teettämässäni lukijakyselyssä nousi esiin toive perus arjestamme kuulemisesta, joten tartuin tuumasta toimeen! Eipä tässä enää montaa päivää kesälomaa olekaan jäljellä, mutta vielä ehtii! 😉 

Pojat heräävät joka aamu klo 6, tai viimeistään puoli 7, kumpikin samassa rytmissä. Herättyään he kömpivät yhdessä olohuoneeseen, jossa esikoinen avaa heille telkun lastenohjelmia varten. Siitä me heidät löydämme noustuamme, milloin mistäkin asennosta, joko peiton kanssa tai ilman, välillä leikkien ääreltä, välillä telkkua katsoen. Toki he saavat myös tulla meitä jo aiemminkin makkariin moikkaamaan ja usein he kömpivätkin hetkeksi sänkyymme ja palaavat sitten taas olkkariin. Isoveljestä on siis ollut hyvä apu; on ihanaa aamuisin kuunnella sängystä käsin veljesten touhuja tarvitsematta heti itse nousta!

Esikoinen pesee aamuisin itse hampaansa heti herättyään, ja niin nuorinkin on alkanut heti meidän noustua viittoa hampipesua ja suunnata vessaan. Hän myös haluaisi itse valita milloin toisen, ja milloin toisen meistä vanhemmista pesupuuhiin. Voi sitä riemua, kun saa haluamansa! Pesut sujuvat alkuinnosta huolimatta vähän vaihtelevasti, mikä lienee tuttua jokaisessa pikkulapsiperheessä! 

Aamupesujen jälkeen suuntaamme yhdessä aamupalalle ja poika näyttää viittoen, mitä haluaa syödä. Lähipäivinä on taas maistunut puuro, ja sen odottamisesta onkin muodostunut hyvä kärsivällisyysharjoitus, sen teko kun vie selvästi enemmän aikaa kuin leipien voitelu. Mutta toisaalta odotellessa ehtii hyvin vetää kaikille kohteliaasti tuolit esiin istumista varten 😍. Aamupalan loppupuolella alustamme, mitä tehdään seuraavaksi. Yleensä puemme ja lähdemme ulkoilemaan, mutta nyt heinäkuun ajan perjantai-aamuisin suunta onkin ollut keskustaan toimintaterapiaan puoli kymmeneksi.

Ulkona parasta on nyt ollut saippuakuplien puhaltelu, vesipyssyillä ammuskelu, frisbeen heitto ja keinussa keinuminen. Saippuakuplainnostus menee meillä aalloissa, nyt molemmat pojat ovat taas innostuneet niistä, samoin kuin vesipyssyistä. Vesipyssyillä on kiva tehdä kuvioita maahan ja yrittää poksauttaa saippuakuplia - ja tietysti ampua karkuun juoksevaa äitiä minkä naurultaan pystyy! Keinussa hassuttelemme niin, että poika yrittää osua minuun kevyesti kengällään, ja osuminen kirvoittaa aina kunnon naurut - jos taas ei osu, huudahdamme teatraalisesti, käsiämme levitellen yhteistuumin "eeei!". Myös seuraa johtajaa -leikkiä on leikitty - siinä poika on mieluiten itse johtaja, näyttää kädellä selkäänsä, että täytyy tulla hänen selän taakse. 

Ulkoilun ja välipalan jälkeen on päiväunien vuoro, mutta ne ovat nyt kesällä olleet vaakalaudalla, joinain päivinä ei ole uni tullutkaan. Olen kyllä vaikuttunut, kuinka kivasti poika silti jaksaa lepäillä! Päiväkodistakin kertoivat juuri ennen lomaa, että viimeiset päivät poika vain lepäili, muttei nukahtanut. Itse otan hyvin mielelläni pienen päivälevon joka päivä ja varmaan ihan sitkeydellä olen saanut pidettyä päiväuni- tai ainakin päivälepo-rutiinin molemmilla pojilla tänne asti - olenkin siitä joka päivä makuulle asettuessani kiitollinen.

Poitsu tykkää unien jälkeen heräillä rauhassa, joten Netflixin hankittuamme on tullut tavaksi laittaa hänelle sieltä mieluisia jaksoja pyörimään. Hän on osannut jo hyvän aikaa sanoa "tuut tuut", joten sillä hänen on ollut helppo ilmaista, että haluaisi katsoa junia. Tällä hetkellä suosiossa on erityisesti Chuggington-ohjelma. TUUUT TUUUT, kiskot kutsuvat tiketitok - ei ole jäänyt tunnari päähän, ei! Ennen Netflixiä oli vaikea saada poikaa vain oleilemaan rauhassa sohvalla tai muualla, kun hänestä ilmeisesti tuntui, että täytyy jatkaa leikkejä välittömästi. Sitten alkoikin harmittamaan, kun puoliunessa ei tahtonut leikit sujua, mutta ei oikeen sylikään innostanut. 

Rauhassa heräiltyämme ja lounaan syötyämme on joko leikin, tai jonnekin (esim. kirjastoon tai kauppaan) lähdön vuoro. Jos teemme lähtöä jonnekin, alustamme sitä lounaalle siirtyessä ja sen aikana. Vaatteet puemme aina samalla kohtaa, sohvan divaaniosalla, joka on kätevästi eteisen vieressä. Siitä poika säntää itse etsimään lippiksensä ja laittamaan kengät jalkaan. 

Olemme liikkuneet oikeastaan koko tämän vuoden ajan pidemmät matkat autolla. Jätimme rattaat keväällä pois käytöstä, ja emme ole vielä ilman niitä kulkeneet bussilla. Toki ennen auton hankkimista tuli ylipäänsä enemmän käytettyä bussia poikienkin kanssa. Olen tässä juuri lähipäivinä miettinyt, milloin sitä uskaltautuisi kokeilemaan myös bussia pojan kanssa - se olisi ihan kivaa vaihteluakin vaikkapa jollekin retkelle lähtiessä, jos vain koronatilannekin sen suo! Jännittää vain bussin nopeat liikkeellelähdöt, pojalla kun on tasapainon kanssa vielä haasteita, ja se, jos ei saakaan ollenkaan istumapaikkaa. Voi myös olla, että bussi onkin jo niin outo paikka pitkästä aikaa, että pojalle tuleekin kiire pois sieltä! Täytynee tehdä pieni koeajelu ihan pysäkin tai kahden välin verran!

Jos olemme jääneet unien jälkeen sisälle leikkimään, alkaa tässä vaiheessa olla iltapäiväulkoilun vuoro. Molemmat pojat tykkäävät ulkoilusta, joten se on menoa, kun menee asiaa edes ääneen miettimään! Ulkoilun jälkeen on mukava tulla sisään päivälliselle, vaikka tietysti käsienpesu saippuoimisineen ei aina niin mukava rutiini olekaan, kun jo haluaisi syömään. Tarrapalkintoakin on tähän pojalle ehdotettu, mutta ei napannut - poika taisi ajatella, että tuhlaantuu ihan liikaa aikaa, jos alkaa vielä tarrojakin laittamaan! Tarrapinta ei myöskään lukeudu suosikki pintoihin tahmeutensa kanssa, minkä uskon vaikuttavan tässä myös.

Usein leikit jatkuvat siitä, mihin ovat ennen ulkoilua jääneetkin, tai sitten otetaan joku ihan uusi juttu työn alle. Lähipäivinä olkkarin lattian on vallannut veljesten tekemä pitkä junarata, jonka parissa on sujahtanut hetki jos toinenkin! Se on saanut olla siinä yönkin yli, jotta leikkiä pääsee halutessa heti aamusta jatkamaan. Koripalloilu on myös ollut nyt suosiossa, ja siinä on samalla kätevä harjoitella vuorottelua, "minun vuoro, sinun vuoro", myös viittoen. Meillä on siis irrallinen näppärä koristeline, jota siirtelemme kerrossängyn reunaa pitkin. Nyt uutena pallopelinä on myös Lidlistä parilla eurolla ostettu pehmotaulu, johon voi viskellä pehmeitä tarrapalloja, lähempää tai kauempaa. Siinä taasen voi kertailla eläinviittomia.

Iltapala koittaa ilta-7 jäljestä, ja sinne(kin) sännätään innolla! Syömisen jälkeen poika työntää tuolinsa reippaasti pöytää vasten, viittoo hampaidenpesua ja lähtee jo valmiiksi vessaan kurottelemaan harjoja kohti. Sieltä vapauduttuaan hän kömpii heti sänkyynsä odottelemaan, että isovelikin pääsee omilta pesuiltaan. Usein siinä yhdessä odotellessamme hän näyttää yläsänkyä ja minä kerron, että kohta tulee veli sinne ja pääsette iltasadulle. Vielä halit ja pusut ja sitten isi lukemaan satua!

Minä hipsin takaisin olkkariin ja heittäydyn sohvalle miettimään, mitä juuri tänä iltana haluaisin tehdä. Mietin kulunutta päivää ja mikä "paketoisi" tämän päivän sopivasti. Nyt pitkästä aikaa paperikalenterin ostettuani, olen yrittänyt muistaa sitä täytellä heti alkuillasta. Juurrutan juuri arkeeni myös lempeää iltajoogaa - kokeilemani yin-jooga on tosin ollut niin rentouttavaa, että se pitää jättää aivan viimeiseksi! 

Kuten olette ehkä huomanneetkin, tykkään mietelauseista, ja etsinkin taas yhden teemaan sopivaan sellaisen:

Katso taaksesi ja kiitä.
Katso eteenpäin ja luota.
Katso ympärillesi ja rakasta.

- Tuntematon -

keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Tyytyväisyyskysely



Ollessani viime viikon loppupuolella extempore-päiväretkellä Hangossa sain idean, että teenkin teille lukijoille kyselyn! Kysely löytyy jo instan puolelta profiilistani, kohdalta missä yleensä on linkki tänne blogiin, mutta päästyäni taas koneeni ääreen, tuon sen nyt myös tänne.

Minusta olisi hienoa kuulla, miten juuri Sinä löysit blogini, millaista sisältöä siltä toivoisit ja mitä se on sinulle tähän mennessä antanut. Kyselyssä on 8 kysymystä, joista valtaosa on monivalintakysymyksiä, jotta vastaaminen olisi mahdollisimman vähän aikaa vievää - arvioitu vastausaika onkin vain 3 minuuttia! Olen kiitollinen jokaisesta vastauksesta ja lyhyestäkin kommentista. Lämmin kiitos jo etukäteen osallistumisestasi! Tästä linkistä klikkaamalla tai osoitteen kopioimalla pääset mukaan:




Miten päädyin Hankoon? Olimme puhuneet ystäväni kanssa kesäreissusta Lohjalle Josefiinan Aittaan, jossa emme kumpikaan olleet aiemmin käyneet. Sitten ystäväni huomasikin menevänsä Hankoon työmatkalle ja kysyi haluaisinko, ja pystyisinkö, lähtemään päivän varoajalla mukaan, jos yhdistäisimmekin nämä kaksi kohdetta! Saimme sen järjestymään, ja niin minä vietin mukavat pari tuntia aivan itsekseni Hangon Itäsatamassa ja sen tietämillä! Voin suositella lämpimästi vastaavaa irtiottoa muillekin - oli mukavaa ja rentouttavaa vain istuskella kiireettömästi katselemassa veneitä, kierrellä itselle tuntemattomia paikkoja, istahtaa jäätelölle ja sitten taas jatkaakin matkaa yhdessä.

Olisipa hauska kuulla, jos joku teistäkin on tehnyt vastaavan reissun yhdistäen työn ja huvin! 😊

Iloa viikkoosi! 💖 

VASU-keskustelu