sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Kehityksellinen kielihäiriö - mitä se käytännössä tarkoittaa?




Kielihäiriöisen lapsen puhe ja/tai kielen ymmärrys ei kehity kuten tyypillisesti kehittyneillä lapsilla. Vaikeusasteita on kolme; lievä, keskivaikea ja vaikea. Aivoliiton sivuilla on kerrottu näistä lyhyesti tarkemmin. 

Meidän nelivuotiaalla pojalla näyttäisi olevan kyseessä keskivaikea kielihäiriö. Hänellä todettiin viime syksynä oraalinen ja verbaalinen dyspraksia. Ensimmäiset sanat odotuttivat itseään ja jäivät sitten pois. Nyt käytössä on yksittäisiä ja toisiaan muistuttavia sanoja tai tavuja, kuten ai, ei, vau, hau, hei, pöö, tuut-tuut, kaa, ja joitain omia sanoja. Kerron meidän kommunikoinnista ja tukitoimista lisää seuraavissa postauksissa.

Kielihäiriöisen lapsen käyttösanasto ja lausepuhe kehittyvät siis keskimääräistä hitaammin. Tämä ei silti tarkoita, etteikö hänestä ääntä lähtisi, hän vain korvaa sanat omalla ääntelyllään ja omalla tyylillään! Vaikka kielihäiriöisen motoriikka voi olla muuten ikäistään kömpelömpää, voi kädet viuhua, ja elekieli sekä kasvojen ilmeet kertoa paljon.

Voi myös tuntua, ettei lapsi kuule, tai että hän on mahdottoman itsepäinen, kun kyse onkin ymmärtämättömyydestä tai epävarmuudesta. Ilmassa voi olla yllättäviä, vahvoja turhautumisen hetkiä, kun lapsi ei saa ilmaistua ajatuksiaan tai kerrottua, ettei ymmärrä ollenkaan, vaikkapa mitä ja miksi nyt ollaan tekemässä. Mitä tarkoittaa kun sanotaan “lähdetään ulos” - mennäänkö silloin ulos omalle pihalle keinumaan, kävelylle metsään vaiko peräti kauppaan? Miksi kaikki muut ovat innolla lähdössä tänne tuntemattomaan paikkaan? Ei ihme, että tekee mieli laittaa kädet puuskaan ja kieltäytyä pukemasta! Toisaalta, arjen toistuvat tilanteet voivat sujua hyvin, mutta kun tuleekin jotain uudempaa eteen, menee pakka aivan sekaisin. Jos siis tietyt tilanteet aiheuttavat aina hankaluuksia, kannattaa miettiä voisiko kyse olla tästä.

Kehityksellisen kielihäiriön taustalla ajatellaan olevan aivojen toimintahäiriö, lapsen perimä, joka vaikuttaa keskushermoston hermoverkostojen toimintaan. Luotettavinta tutkimusta on tehty kaksostutkimusmenetelmällä, kertoo Developmental Language Disorder – artikkelin suomennos Wikipediasta. Sen sijaan raskauden ja synnytyksen aikaisilla tapahtumilla on harvoin osallisuutta kielihäiriöön. Vaikka diagnosoinnin katsotaan olevan luotettavinta leikki-iässä eli 4–6-vuotiaana, kannattaa tukitoimet silti aloittaa heti epäilyn herätessä, eikä jäädä odottamaan virallista diagnoosia. Lapsi jolla on vaikeuksia kielenkehityksen kanssa, hyötyy aina kuntoutuksesta. Keinojakin on onneksi monia!

Täytyisi myös muistaa, että vaikka kielihäiriöisenkin lapsen puhe yleensä vähitellen lisääntyy ja selkiytyy, se ei tarkoita, että kielen oppimiskyky olisi taianomaisesti normalisoitunut. Mitä laaja-alaisempi kielellinen häiriö on 4 vuoden iässä, sitä todennäköisemmin se näkyy vielä kouluiässä ja sen jälkeen. Sanasto- ja käsitteistöpuutteet sekä tarkan kielellisen ymmärtämisen puutteet voivat varsinkin kouluiässä korostua, jolloin apukeinoja tulisi edelleen olla saatavilla. Mutta jottei aivan vaivuta synkkyyteen, haluan lopettaa tämän ensimmäisen postaukseni lohduttavaan lausahdukseen:

"Kielihäiriö ei ehkä poistu koskaan, mutta sen kanssa oppii elämään."

Lähteenä käytetty omien kokemusten lisäksi Duodecimin Käypä hoito-sivua sekä aiemmin mainittuja Aivoliiton sivua ja Wikipedian artikkelia. Kuva Pixabaysta.