maanantai 15. kesäkuuta 2020

Kesäpuuhia ja käytössä olevia viittomia




Nyt on saatu nauttia kerrassaan upeista aurinkoisista kesäpäivistä! Onneksi molemmat poikamme näyttävät perineen tässä asiassa minun geenini, ja heitä ei helle haittaa. Hatut pysyvät päässä ja vettä juodaan suosiolla - tiedän, ettei se ole itsestäänselvyys ja osaan nauttia tästä!

Viittomista on taas ollut apua - viitottu on ahkerasti kenkiä, paitaa, hattua, frisbeetä, keinua, pallon potkimista ja auton ajamista! Suosikkina nyt ehdottomasti frisbee (viitotaan niinkin helposti kuin tekemällä heittämistä kuvaava liike), jota poika onkin taitava heittämään. On myös hienoa, kuinka poika pystyy tuomaan viittomien avulla muistojaan esiin - hän potki tässä eräs päivä setäni kanssa pitkään jalkapalloa, ja sitä on ollut kiva muistella osoittamalla jonnekin kauas ja näyttämällä, kuinka silloin potkittiin palloa. Meillä ei siis ole käytössä virallinen käsillä viitottava “jalkapallopeli”, vaan poika näyttää sen jaloillaan - mikä onkin minusta selkeämpi tapa, ihan vaikka kavereitakin ajatellen, sillä siitä ei voi olla tajuamatta, että toinen haluaa potkia palloa.

Instan puolelle laitoinkin tuossa eräs päivä kuvaa voikukan haituvista, jotka tuovat ihan oman lapsuuden mieleen. Niiden puhaltelu toimii sopivasti suujumppana myös - ja niiden kanssa ei ole samaa vaaraa kuin saippuakuplien kanssa, että homma tyssäisi nesteen maahan kaatumiseen! Toki voikukan neste kuulemma on vaikea puhdistettava vaatteista, mutta eiköhän siihenkin sappisaippua auta! 

Aurinkorasvaakin on toki tarvittu ja siihen en edes ehtinyt etsiä viittomia, vaan sen levittelyn kanssa auttoi isoveikan esimerkki. Poika tietää kyllä mitä rasvatuubien esiinotosta yleensä seuraa, mutta ensin oli pientä vastahakoisuutta ilmassa, että hän jättää nämä rasvailut väliin. Mutta kun rasvaa oli laitettu isoveikalle, oli pienempikin jonossa, että minulle myös!

Kokeilin juuri Viito-sovelluksella, onko aurinkorasvalle omaa viittomaa, niin varsinaisesti aurinkorasvaa ei löytynyt, mutta pelkkä rasva kyllä. Tässäkin tapauksessa varmaan siis yhdistetään itse kaksi eri viittomaa. Rasva viitotaan kahdella sormella kämmentä vasten kahdesti sivulle tai ylös vetäen (ainakin kuvasta päätellen), ja aurinko piirtämällä sormella pallo taivaalle ja avaamalla käsi merkkaamaan säteitä. 

Kesällä kaikenlainen kylmä syötävä tekee hyvää, ja meillä jos on saatavilla kylmiä nakkeja tai kylmiä lihapullia, niin niitä pyydetään reteästi levittämällä kaikki kymmenen sormea levälleen, että näin monta minulle, kiitos! Mistä lie sekin lähtenyt (poika nimittäin osaa näyttää myös numero kahta ja yleensä haluaa vain kaksi kerrallaan), mutta voi kun hän osaakin olla suloinen juostessaan niitä hakemaan leveä, odottava virnistys naamallaan! Tässä yhteydessä käytän nykyään aina kylmä-viittomaa, ja joitain kertoja olen onnistunut perään viittomaan nakin tai lihapullankin.

Jäätelö tietysti kuuluu kesään myös ja sitä hän on keksinyt pyytää näyttämällä pakastinta. Muovailuvahastakin on tehty jäätelötötteröitä ja hyvin siinäkin idea selviää, kun hän leikisti sitä nuolee. Nyt on hauska seurata, koska nuo lähiaikoina repertuaariin otetut kylmä- tai jäätelö-viittoma siirtyvät pojankin käyttöön! 

perjantai 5. kesäkuuta 2020

Jatkoa kommunikoinnin eri keinoista - tukiviittomat, kansio ja piirtäminen


Kaikki mitä voidaan sanoa, voidaan sanoa selkeästi. - Ludwig Wittgenstein



Tukiviittomat


Tukiviittomien opettelu on hauskaa ja palkitsevaa, vaikka voikin saada aivot hetkittäin solmuun! Me aloitimme tukiviittomat loppuvuodesta 2018, kuultuani onnekkaasti kaupungissamme järjestettävästä 10 kerran perhekurssista ja saatuani meidät mukaan. Ensin jo näytti siltä, ettemme pääse mukaan, mutta sitten minulle soitettiinkin eräänä perjantaina, pääsemmekö aloittamaan seuraavana maanantai-iltana! Ei siis kannata luovuttaa, vaikka ensin ei näyttäisikään onnistuvan! Tällä hetkellä saamme sairaalan suosituksesta henkilökohtaista viittomapetusta, jotta voimme harjoitella juuri meidän arkeen sopivia sanoja ja lauseita. Myöntävä päätös ja tieto järjestävästä tahosta tuli juuri ennen poikkeustilan alkamista, joten tähän mennessä opetus on toteutettu etänä Teams-kokousalustan kautta.

Tukiviittomat eivät vanhoista uskomuksista huolimatta estä sanojen oppimista ja puheen lisääntymistä, vaan päinvastoin nopeuttavat niiden omaksumista, ja oikeasti auttavat arjessa. Mikä parasta, olet luultavasti jo tietämättäsi käyttänyt niitä! Esimerkiksi tulla-viittomaa varmasti jokainen käyttää ihan huomaamattaan pyytäessään jotakuta luokseen. 

Viittomat aloitetaan aina lapselle mieluisista sanoista, kuten lempileluista ja lempisyötävistä. Vaikka lasta ei tuntuisi kiinnostavan ne yhtään, kannattaa silti viittoa ja käyttää viittomia muiden perheenjäsenten kesken, koska usein lapsi rekisteröi liikkeet silti, ja sitten hän voikin joku kaunis päivä yllättää sinut jollain viittomalla! Me aloitimme autosta, pallosta ja keksistä. Ja oikeastaan meidän pojalla olikin jo ollut yksi viittoma käytössä ennen kurssiakin, joka vieläpä on sattumoisin ihan oikea viittoma - nimittäin avain, hän kun tykkäsi ovien avaamisesta! 

Tukiviittomissa kyse on lauseen avainsanojen viittomisesta ja puheen tekemisestä lapselle ymmärrettävämpää ja selkeämpää. Ilmeet ja eleet ovat myös tärkeitä; kieltolauseissa pyöritetään päätä ja kysymyssanoissa auttaa kun ilmekin on kysyvä. Minulle nopeatempoisena ihmisenä haastavinta onkin ollut puheeni hidastaminen ja lauseiden lyhentäminen - mutta miten hienoa onkaan, kun saa selkeän lauseen selkein viittomin ja ilmein sanottua, ja vielä jos toinen vastaakin siihen viittoen! Onneksi viittomissa moni sana viitotaan sopivasti sanan ryhmissä, kuten koi-ra tai ken-gät. Täältä Papunetin sivuillaan linkkaamasta videosta saa hyvän käsityksen tukiviittomien käytöstä, ja samalla itseopiskeltua jo monta viittomaa. Kannattaa aloittaa yhdellä viittomalla per viikko, ja miettiä jo valmiiksi tilanteita tai lauseita missä kyseistä viittomaa voisi käyttää.

Kommunikointikansio


Kommunikointikansiomme on Kipinäkeskuksen Liekki, eli heidän kansioista keskimmäinen. Kipinä-kansiossa kuvia on vähiten ja Roihussa taasen eniten - miten ihanat ja kekseliäät nimet muuten! Saimme kansiomme loppuvuodesta lainaan sairaalan apuvälineyksiköstä. Saimme valita Ipadin ja kansion väliltä, ja valinta olikin yllättävän helppo - valinta oli tietysti monen asian summa, mutta tärkeää oli käyttöönoton ja itse käytön helppous niin meille kuin pojalle. 

Kansion käytön opettelu on kuin kokonaisen uuden kielen sisäistäminen, ja siihen neuvottiinkin varautumaan kärsivällisesti ja itselleen armollisesti. Alun helpottamiseksi neuvottiin käymään kansio ilman lasta huolella läpi, ja poistamaan turhat sivut, sekä lisäämään pojan ja läheisten kuvia personoimaan kansio juuri pojan omaksi. Käyttäessään kansiota ja etsiessään oikeita kuvia voi hyvin puhua ääneen, mitä etsii ja kertoa, jos ei löydäkään sillä hetkellä jotain kuvaa. Täten poistuu osaamispaineita lapseltakin. Tätä uutta kieltä me yritämme nyt hioa pienin askelin kahdesti päivässä! 

Ennen kansiota saimme puheterapeutiltamme yksittäisiä laminoituja kuvatauluja esim. päiväkotipäivästä ja joulun alla piparien leipomisesta. Niillä oli hyvä saada tuntumaa lausetasoiseen kuvakommunikointiin, koska pohja oli sama kuin kansiossa. Tulen varmasti aina muistamaan, kuinka jouluna pipareita leivottuamme poika sanoi tämän piparien leivontataulun avulla ensimmäisen lauseensa! Hän halusi saada tähden muotoisen piparin. Oli hienoa toistaa pojan näyttämä lause ja nähdä iloinen ponteva nyökkäys varmistaessa, ymmärsinkö oikein.

Puheen rytmissä piirtäminen


Samoin kuin tukiviittomisessa, piirtämisessä napataan se lauseen tai tulevien tapahtumien esiteltävä ydinviesti, joka sitten piirretään paperille. Osan tai koko piirroksen voi piirtää myös etukäteen, ja käydä sitten yhdessä läpi lapsen kanssa. Piirtämistä voidaan käyttää apuna myös valitsemistilanteissa piirtämällä ensin kaksi eri vaihtoehtoa ja lopuksi kysymysmerkki - esim. haluatko piirtää, leikkiä autoilla vai jotain muuta? Jos vastaus on jotain muuta, keksitään uudet vaihtoehdot, ja näin asia pikkuhiljaa selviää. 

Me käytämme tähän varta vasten ostettua vihkoa tai tarvittaessa ihan tulostuspaperia. Pääasia, että kynää ja jotain paperia on saatavilla, kun tulee tarve piirtää. Ennen pojan 4-vuotisneuvolaa piirsin, mitä siellä tullaan tekemään ja käynti menikin todella sujuvasti! Juuri pari päivää sitten oli myös piirtämisestä apua pojan saadessa tikun jalkapohjaansa - piirsin että nyt on tämmöinen tikku jalassa ja se yritetään saada pois kylvettämällä jalkaa. Keksimme myös "skannata" jalkaa kännykän taskulampulla, kuin röntgenissä konsanaan! Siitä tulikin mieluisa leikki ja näin saimme tutkittua tilannetta myös seuraavana päivänä, kun ei se tikunpirulainen heti lähtenytkään pois!

Olen miettinyt myös helposti putsattavan valkotaulun hankkimista, sellaista jonka oikeasti saisi puhtaaksi piirtelyn jälkeen, eikä jäisi edelliset suttuina taustalle. Sitä voisi käyttää sellaisissa tilanteissa, kun piirustukselle ei olisi enää jälkikäteen tarvetta. Tällä hetkellä talteen jäävät piirtelyt ovat olleet paras vaihtoehto, koska usein asiaan palataan vielä ainakin kertaalleen, ja samallahan ne toimivat eräänlaisena päiväkirjana myös.

Summa summarum, suosittelen 
tutustumaan ennakkoluulottomasti saatavilla oleviin 
moninaisiin vaihtoehtoihin, ja antamaan aikaa niin itselle kuin lapselle 
uusien keinojen sisäistämiseen. Jos joku keinoista ei tunnu juuri tällä hetkellä 
ottavan millään tuulta alleen, sitä voi kokeilla jonkun ajan päästä uudestaan.


tiistai 2. kesäkuuta 2020

Kommunikointi on paljon muutakin kuin sanoja




Tiesitkö, että jopa yli 70 % viestinnästä koostuu sanattomista viesteistä, kuten ilmeistä, eleistä ja äänenpainoista? Juuri nämä ei-kielelliset viestit me ihmiset opimme ensimmäisinä, jonka myötä pidämme niitä myös aidoimpina. Ja tämähän on meille kielihäiriöisten kanssa kommunikoiville hyvä uutinen!

Keinoja ja apuvälineitä kommunikointiin on onneksi monia - seuraavaksi kerron, mitä keinoista meidän perheessä tällä hetkellä käytössä ja mistä lähdimme noin kolmisen vuotta sitten liikkeelle!

Meidän poika on onneksi aina ollut valloittavan ilmeikäs ja kehonkieleltään selkeä, mistä on ollut paljon apua. Iloisena hän oikein loistaa ja hyppelehtii ilosta ja harmituksen tullessa kädet menevät hellyyttävästi puuskaan ja huulet mutrulle. Hänellä on myös mahtava alta kulmain -katse, kun hän epäröi tai ei haluaisi tehdä jotain! Oli myös aika, jolloin harmitus sai kirjaimellisesti hänet lyömään päätä lattiaan, mutta onneksi näistä alla kerrotuista keinoista on ollut apua.

Meillä on nyt käytössä:
  • tukiviittomat
  • kuvia Papunetistä ja muualta
  • kommunikointikansio
  • piirtäminen
  • reissuvihko

Reissuvihko ja kuvat olivat ensimmäisiä apukeinojamme. Kiitos ihanien kerhonvetäjien, jotka heti innostuivat ideasta, saimme jo pojan kerhoilusta kuulumisia reissuvihkoon! Sen avulla oli hyvä kysellä päivän kuulumisia ja se toimi myös eräänlaisena kuvakansiona, mistä poika välillä näytti, mitä haluaisi seuraavaksi tehdä. 

Itse suosin vihkoina blancoja eli viivattomia ja ruuduttomia kierresidottuja vihkoja, jotka mahtuvat sopivasti pojan omaan pikkureppuun, ja joissa voi päästää halutessaan luovuutensa valloilleen. Ensimmäinen vihkomme oli Tigerin liimasidottu vihko, josta sivut suorastaan lennähtelivät pois varsinkin loppuajasta, kun vihko alkoi jo pullistua - otin tästä opikseni, jotta jatkossa ei tarvitsisi varautua katseluhetkiin teippirullan kanssa! Vihon ei silti tarvitse olla kallis ollakseen toimiva. Meidän tämänhetkinen vihkommekin on Tigerista, mutta tosiaan kierresidottu malli.

Kuvista ensimmäisinä tulostin päiväjärjestyskuvia, joihin hankin käsityökaupasta metritavarana liimattavaa tarranauhaa kuvien siirtelyä varten. Ruokakauppojen mainoslehdistä leikkasin kuvia aamu- ja iltapalavaihtoehdoista, jotka asettelin perus A4:lle ja laminoin kestäväksi. Niistä oli pojan hyvä sitten osoittaa, mitä sillä kertaa haluaisi syödä. Nykyään käytämme enemmän viittomia, mutta tämä taulu on edelleen välillä käytössä. Laminointikone on ollut hyvä apuri, suosittelen lämpimästi sen hankkimista! Omamme ostimme ihan Lidlistä, ja olen nähnyt niitä myös viime syksyinä myynnissä.

Jätänkin tukiviittomista, kommunikointikansiosta ja piirtämisestä kertomisen suosiolla seuraavaan postaukseen! Söpönen alun kuva on napattu Pixabaysta ja se on nimimerkki klimkinin ottama.