Teettämässäni lukijakyselyssä nousi esiin toive perus arjestamme kuulemisesta,
joten tartuin tuumasta toimeen! Eipä tässä enää montaa päivää kesälomaa
olekaan jäljellä, mutta vielä ehtii! 😉
Yhteistuumin uuteen päivään
Esikoinen pesee aamuisin itse hampaansa heti herättyään, ja niimpä poitsukin on alkanut heti meidän noustua viittoa hampipesua ja suunnata vessaan. Hän
myös haluaisi itse valita kumpi meistä pesun hoitaa ja voi sitä riemua, kun saa haluamansa! Pesut
sujuvat alkuinnosta huolimatta vähän vaihtelevasti, mikä lienee tuttua
jokaisessa pikkulapsiperheessä.
Aamupesujen jälkeen suuntaamme yhdessä aamupalalle ja poika näyttää
viittoen, mitä haluaa syödä. Lähipäivinä on taas maistunut puuro ja sen odottamisesta onkin muodostunut hyvä kärsivällisyysharjoitus,
sen teko kun vie selvästi enemmän aikaa kuin leipien voitelu. Odotellessa poitsu ehtii hurmata vetämällä kaikille kohteliaasti tuolit esiin
istumista varten 😍. Aamupalan loppupuolella alustamme, mitä tehdään
seuraavaksi. Yleensä puemme ja lähdemme ulkoilemaan, mutta nyt heinäkuun
ajan perjantai-aamuisin suunta onkin ollut keskustaan toimintaterapiaan
puoli kymmeneksi.
Ulkoiluaika
Ulkona parasta on nyt ollut saippuakuplien puhaltelu, vesipyssyillä
ammuskelu, frisbeen heitto ja keinussa keinuminen. Saippuakuplainnostus
menee meillä aalloissa, nyt molemmat pojat ovat taas innostuneet niistä,
samoin kuin vesipyssyistä. Vesipyssyillä on kiva tehdä kuvioita maahan ja
yrittää poksauttaa saippuakuplia - ja tietysti ampua karkuun juoksevaa
äitiä minkä naurultaan pystyy! Keinussa hassuttelemme niin, että poika
yrittää osua minuun kevyesti kengällään, ja osuminen kirvoittaa aina
kunnon naurut - jos taas ei osu, huudahdamme teatraalisesti, käsiämme
levitellen yhteistuumin "eeei!". Myös seuraa johtajaa -leikkiä on leikitty
- siinä poika on mieluiten itse johtaja, näyttää kädellä selkäänsä, että
täytyy tulla hänen selän taakse.
Ulkoilun ja välipalan jälkeen on päiväunien vuoro, mutta ne ovat nyt
kesällä olleet vaakalaudalla, joinain päivinä ei ole uni tullutkaan. Olen
kyllä vaikuttunut, kuinka kivasti poika silti jaksaa lepäillä!
Päiväkodistakin kertoivat juuri ennen lomaa, että viimeiset päivät poika
vain lepäili, muttei nukahtanut. Itse otan hyvin mielelläni pienen
päivälevon joka päivä ja varmaan ihan sitkeydellä olen saanut pidettyä
päiväuni- tai ainakin päivälepo-rutiinin molemmilla pojilla tänne
asti - olenkin siitä joka päivä makuulle asettuessani kiitollinen.
Lepohetken jälkeen
Poitsu tykkää unien jälkeen heräillä rauhassa, joten Netflixin
hankittuamme on tullut tavaksi laittaa hänelle sieltä mieluisia jaksoja
pyörimään. Hän on osannut jo hyvän aikaa sanoa "tuut tuut", joten sillä
hänen on ollut helppo ilmaista, että haluaisi katsoa junia. Tällä hetkellä
suosiossa on erityisesti Chuggington-ohjelma. TUUUT TUUUT, kiskot kutsuvat
tiketitok - ei ole jäänyt tunnari päähän, ei! Ennen Netflixiä oli vaikea
saada poikaa vain oleilemaan rauhassa sohvalla tai muualla, kun hänestä
ilmeisesti tuntui, että täytyy jatkaa leikkejä välittömästi. Sitten
alkoikin harmittamaan, kun puoliunessa ei tahtonut leikit sujua, mutta ei
oikeen sylikään innostanut.
Rauhassa heräiltyämme ja lounaan syötyämme on joko leikin, tai jonnekin kuten kirjastoon tai kauppaan, lähdön vuoro. Jos teemme lähtöä jonnekin,
alustamme sitä lounaalle siirtyessä ja sen aikana. Vaatteet puemme aina
samalla kohtaa sohvan divaaniosalla, joka on kätevästi eteisen vieressä.
Siitä poika säntää itse etsimään lippiksensä ja laittamaan kengät
jalkaan.
Olemme liikkuneet oikeastaan koko tämän vuoden ajan kävelyä pidemmät matkat
autolla. Jätimme rattaat keväällä pois käytöstä, ja emme ole vielä ilman
niitä kulkeneet bussilla. Toki ennen auton hankkimista tuli ylipäänsä
enemmän käytettyä bussia poikienkin kanssa. Olen tässä juuri lähipäivinä
miettinyt, milloin sitä uskaltautuisi kokeilemaan myös bussia pojan kanssa
- se olisi ihan kivaa vaihteluakin vaikkapa jollekin retkelle lähtiessä,
jos vain koronatilannekin sen suo! Jännittää vain bussin nopeat
liikkeellelähdöt, pojalla kun on tasapainon kanssa vielä haasteita, ja se,
jos ei saakaan ollenkaan istumapaikkaa. Voi myös olla, että bussi onkin jo
niin outo paikka pitkästä aikaa, että pojalle tuleekin kiire pois sieltä!
Täytynee tehdä pieni koeajelu ihan pysäkin tai kahden välin verran!
Jos olemme jääneet unien jälkeen sisälle leikkimään, alkaa tässä vaiheessa
olla iltapäiväulkoilun vuoro. Molemmat pojat tykkäävät ulkoilusta, joten
se on menoa, kun menee asiaa edes ääneen miettimään! Ulkoilun jälkeen on
mukava tulla sisään päivälliselle, vaikka tietysti käsienpesu
saippuoimisineen ei aina niin mukava rutiini olekaan, kun jo haluaisi
syömään. Tarrapalkintoakin on tähän pojalle ehdotettu, mutta se ei napannut -
poika taisi ajatella, että tuhlaantuu ihan liikaa aikaa, jos alkaa vielä
tarrojakin laittamaan! Tarrojen pintatuntuma ei myöskään lukeudu suosikki tahmeutensa kanssa, minkä uskon vaikuttavan tässä myös.
Iltapäivän ulkoilu tai sisäleikit
Usein leikit jatkuvat siitä, mihin ovat ennen ulkoilua jääneetkin, tai
sitten otetaan joku ihan uusi juttu työn alle. Lähipäivinä olkkarin
lattian on vallannut veljesten tekemä pitkä junarata, jonka parissa on
sujahtanut hetki jos toinenkin! Se on saanut olla siinä yönkin yli, jotta
leikkiä pääsee halutessa heti aamusta jatkamaan. Koripalloilu on myös
ollut nyt suosiossa, ja siinä on samalla kätevä harjoitella vuorottelua,
"minun vuoro, sinun vuoro", myös viittoen. Meillä on siis irrallinen
näppärä koristeline, jota siirtelemme kerrossängyn reunaa pitkin. Nyt
uutena pallopelinä on myös Lidlistä parilla eurolla ostettu pehmotaulu,
johon voi viskellä pehmeitä tarrapalloja, lähempää tai kauempaa. Siinä
taasen voi kertailla eläinviittomia.
Iltapuuhat
Iltapala koittaa ilta-7 jäljestä, ja sinne(kin) sännätään innolla!
Syömisen jälkeen poika työntää tuolinsa reippaasti pöytää vasten, viittoo
hampaidenpesua ja lähtee jo valmiiksi vessaan kurottelemaan harjoja kohti.
Sieltä vapauduttuaan hän kömpii heti sänkyynsä odottelemaan, että
isovelikin pääsee omilta pesuiltaan. Usein siinä yhdessä odotellessamme
hän näyttää yläsänkyä ja minä sanoitan, että kyllä, kohta tulee veli sinne ja
pääsette iltasadulle. Vielä halit ja pusut ja sitten isi lukemaan satua!
Minä hipsin takaisin olkkariin ja heittäydyn sohvalle miettimään, mitä
juuri tänä iltana haluaisin tehdä. Mietin kulunutta päivää ja mikä
"paketoisi" tämän päivän sopivasti. Nyt pitkästä aikaa paperikalenterin
ostettuani, olen yrittänyt muistaa sitä täytellä heti alkuillasta.
Juurrutan juuri arkeeni myös lempeää iltajoogaa - kokeilemani yin-jooga on
tosin ollut niin rentouttavaa, että se pitää jättää aivan
viimeiseksi!
Kuten olette ehkä huomanneetkin, tykkään mietelauseista, ja etsinkin taas
yhden teemaan sopivaan sellaisen:
Katso taaksesi ja kiitä.
Katso eteenpäin ja luota.
Katso ympärillesi ja rakasta.
- Tuntematon -
💛