keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Sairaalan osastojaksoja ei kannata pelätä




Me käymme vuosittain elo-syyskuussa sairaalassa viiden päivän osastojaksolla. Tämän vuoden jakso on meidän kolmas. Sen nimestä huolimatta sairaalassa ei olla koko viikkoa yötä päivää, vaan vain aamupäivät, jotka on vieläpä ajoitettu lapsen rytmi huomioon ottaen. Päivät alkavat vaihdellen kahdeksan ja kymmenen välissä, ja vastassa on joka aamu sama omahoitaja. Ensin hetki leikitään, sitten käydään eri asiantuntijoiden luona kotiin saadun aikataulun mukaisesti. 

Käyntien välissä on palauttavaa leikkiaikaa, jottei päivästä tule aivan liian raskas. Ruokailu on järjestetty niin, että me vanhemmat käymme saamamme kupongin kanssa sairaalan henkilökuntaravintolassa sillä välin, kun poika syö omahoitajan seurassa - samalla omahoitaja pääsee havainnoimaan pojan syömistä. Päiväunetkin saisi osastolla ottaa, mutta poitsu on aina jaksanut odottaa lähtöön asti ja simahtanut vasta autossa. 

Meidän poikaa tutkitaan lastenneurologian osastolla, koska kielihäiriön pohjalla on ensimmäinen saamamme diagnoosi F83 monimuotoiset kehityshäiriöt. Luotan siihen, että osastolla on tehty tarvittavat turvatoimet koronan vuoksi, henkilökuntakin kun on molemmilla aiemmilla kerroillamme ollut niin ihanan omistautunutta. Aiemminkaan siellä ei kyllä ole ruuhkia ollut, joten sinällään kontakteista ei liene pelkoa - pääsääntöisesti leikkitilassa on saanut olla aivan oman perheen kesken, ja käytävillä vastaan on tullut vain henkilökuntaa. Nyt vielä tilatkin ovat uudet sekä kuuleman mukaan väljät ja selkeät! 

Vielä emme ole siis tämän syksyn kutsua saaneet, mutta aiemmilla kerroilla poikaa on tutkittu omahoitajan, lääkärin, fysioterapeutin, neuropsykologin, toimintaterapeutin ja puheterapeutin toimesta. Eli todellakin moniammatillisesti! Avaan vielä alempana heidän roolejaan tarkemmin. Mutta ei siis ihme, että viime osastojaksosta saimme kotiin yhdeksän arkillista tekstiä!

Näiden asiantuntijoiden lisäksi on aina ollut viikon loppupuolella meille vanhemmille oma sosiaalityöntekijän tapaaminen, jossa on käyty kaikki täyteltävät lappuset kohta kohdalta läpi. Hän on vielä aina antanut käyntikorttinsa mukaan, jotta voi kotoakin palata asiaan, ja pari kertaa olenkin hänelle pirauttanut - esimerkiksi kielihäiriöisten sopeutumisvalmennuskurssit oli piilotettu niin hyvin Kelan sivuille, että niitä etsittiin vallan kahden sosiaalityöntekijän voimin! 

Kiitollinen tästä moniammatillisesta tiimistä

💓

Omahoitaja. Hän oli todella meitä varten - kuten mainitsin, osasto on näyttäytynyt meille ihanan kiireettömänä ja omahoitaja on molemmilla kerroilla ollut nimekkeensä mukaisesti paljon mukana käyntien välissä. Siinä lattialla leikkien lomassa hän havainnoi pojan toimintakykyä eri tilanteissa, ja kyseli meiltä arjesta ja sen haasteista. Oli myös hieno huomata, että nyt hoitajan vaihduttua tämä uusi oli selkeästi perehtynyt viime vuoden papereihin. Tästä leikkitilasta meidät aina haettiin seuraavaan tutkimushuoneeseen tai sitten tämä omahoitaja opasti meidät oikeaan paikkaan, koska varsinkin vanhoissa tiloissa huoneet olivat siellä ja täällä, eri osaston puolellakin.

Lääkärin kohdalla viime vuoden papereissa lukee "sovittu arviojakso monimuotoisten kehityshäiriöiden vuoksi". Alkuun hän kertaili ääneen pojalle jo aiemmin tehdyt tutkimukset, tutki aivohermot (ei enää muistikuvaa, miten!), ihon ja vatsan, ja seuraili mm. pojan liikkumista ja kontaktiin tuloa. Häneltä saimme myös Kelan vaativan merkinnän sovari-suosituksesta ja vammaistuen jatkon myöntämisestä. Lääkäri oli nyt eri kuin aiemmalla kerralla, mutta se ei haitannut, oli oikeastaan mukava saada kahden eri ihmisen näkökulma asioihin! Tämä lääkäri oli jo vanhempi herrasmies, ja oikein mukava tapaus - kuten myös aiempi nuori lääkärikin, ei sillä! Hän sai hyvin pojan houkuteltua tutkimussängyn laidalle ihan itsekseen istumaan ja siinä tehtyä tarvittavat tutkimukset, muutoin poitsu sai vapaasti leikkiä lattialla.

Fysioterapeutti antoi arvion motoriikasta ja fysioterapian jatkosta. Oli sama tuttu huone, tuttu fyssari ja tutut leikit; leikkikeittiö, autoja ja palloja! Fyssari totesi, että pojan karkeamotoriikka on hyvin kehittynyt, ja nyt on paras siirtyä fysioterapiasta toimintaterapian pariin. Tämä sopi meille hyvin, olin nimittäin toivonutkin meidän pääsevän toimintaterapian piiriin! Tämänikäisillä terapioita kun on yleensä vain kahta kerrallaan, ja meillä toisena kulki jo puheterapia - jollain lailla, jakson jälkeen onneksi säännöllisesti joka viikko, ja vieläpä päiväkodissa!

Toimintaterapeutti, jonka tapasimme nyt ensimmäistä kertaa, antoi oman arvionsa ja yhteenvetonsa pojan taidoista ja toiminnallisuudesta. Hän mm. arvioi visuo- ja hienomotorisia taitoja MFunPS-, Beery VMI- ja MFED-tehtävien avulla, mutta ensin aloiteltiin lattiatasosta ison pehmopalikkatornin kokoamisella ja kaatamisella! Alkuleikkien jälkeen siirryttiin söpön pikku koulupöydän ääreen paperitehtävien pariin. Huomasimme, että poikaa ei hirveästi tuntunut nämä tehtävät innostavan ja teimme niin, että lähdimme miehen kanssa tässä kohtaa taktisesti "hakemaan vettä", jotta emme olisi häiriöksi. Se olikin hyvä siirto, ja teimmekin jatkossa saman muissakin tutkimushuoneissa.

Neuropsykologi vastasi kehityksen seuranta-arviosta havainnoimalla poikaa eri tehtävien äärellä, tekemällä testejä (WPPSI-III, WPPSSII-R ja NEPSY-II) ja haastattelemalla meitä vanhempia. Hän selvästi muisti meidän pojan viime vuodelta - poika tosin olikin tehnyt vaikutuksen pallonheittotaidoillaan! 😉 - ja oli sen lisäksi lukenut selvästi päiväkodin arvionkin huolella. Tehtävät olivat osittain samoja kuin toimintaterapeutin huoneessa, minkä taisi poikakin huomata, kun hän olisi mieluiten vain leikkinyt leluilla. Onneksi psyka, ja paikalla ollut opiskelija, osasivat asiansa ja tehtävät saatiin maaliin meidän taas poistuttua sopivassa välissä huoneesta!

Puheterapeutin tapasimme foniatrian poliklinikan puolella, ja siellä olikin tiivis tunnelma, kun mukaan otettiin vallan kaksi opiskelijaa pieneen kopperoon! Tämä oli nyt ensimmäinen putekäyntimme sairaalassa, sillä meillähän kävi ensimmäisenä vuonna niin, että osastolla ei ollut puheterapiapalveluita tarjolla - kaikki puheterapeutit olivat yhtäaikaa vasta totuttautumassa osastoon, eivätkä saaneet vielä osallistua! Nyt saimme sairaalan johtavan puheterapeutin tutkimaan poikaa. Oli hienoa seurata pitkän linjan osaavaa ammattilaista, ja kuinka hänelle oli jo hetken päästä selvää, mistä on kyse. Mielestäni hän osasi hyvin selittää oraalisen ja verbaalisen dyspraksian, jotka olivat meille aivan tuntemattomia käsitteitä - ja arvelen, että olisimme saaneet ilman opiskelijoitakin yhtä seikkaperäisen selostuksen, mutta nyt ainakin saimme! Saimme myös itse puheterapiasuosituksen (54 kertaa) lisäksi suosituksen apuvälineyksikön konsultaatiosta ja tukiviittomien kotiopetuksesta (30 kertaa). 

Kruununa kaikelle pojan päiväkodista osallistui lastentarhanopettaja sairaalan loppupalaveriin ja molemmilla kerroilla poika on saanut omahoitajaltaan kiitoslahjan hyvin sujuneesta viikosta, kuten pienen moottoripyörän, tarravihon tai jopa legopaketin! Ensimmäisen osastojaksomme jälkeen omahoitaja tuli omasta ehdotuksestaan pojan silloiseen kerhoon kertomaan viikon kuulumiset. Lastenneurolle saa myös milloin vain pirauttaa, joko heidän yleiseen numeroon tai suoraan omahoitajalle.

Vastaan taas mielelläni kysymyksiin, jos joku on mietityttänyt osastojakson suhteen! 😊

2 kommenttia:

  1. Kiitos kattavasta postauksesta! Tuli paljon lisää tietoa!
    Onpa upeaa, että koko moniammatillinen tiimi on samassa paikassa. Täällä tilanne toisenlainen ja kovin tukipolku tuntuu sirpaleiselta ja vaatinut monta puhelua ja setvimistä. Johtuneeko sitten yliopisto- ja keskussairaalan eroista, vai resursseista, mene ja tiedä.
    Leena

    VastaaPoista
  2. Hei Leena! Onneksi kommentoit myös instan puolelle! Täällä blogin puolellakin piti olla meili-ilmoitukset kunnossa, mutta nyt kun pääsin koneelle tutkimaan asiaa, niin täälläpä lukikin, ettei olisi mitään meiliosoitetta annettu, eikä sitä myöskään päässyt lisäämään - täytyy kysyä kokeneemmilta bloggaajilta apuja, jottei jatkossa menisi kommentit ohi!

    VastaaPoista