torstai 27. elokuuta 2020

Sopeutumisvalmennuskurssi Kuntoutuskeskus Kankaanpäässä



Vietimme koko perhe viime viikon Kuntoutuskeskus Kankaanpäässä Kielellinen erityisvaikeus -kurssilla. Kurssin nimeä ei siis oltu vielä päivitetty kehitykselliseksi kielihäiriöksi - tämä kannattaa huomioida kursseja seuloessa. Alunperin kurssimme piti olla jo toukokuun lopussa, mutta koronarajoitusten voimaan astuttua saimme pian kirjeen sen peruuntumisesta. Yllättäen piakkoin sen jälkeen meille soitettiin Kelasta, haluaisimmeko osallistua täysin samanlaiselle kurssille elokuussa. Vielä sunnuntainakin kävi mielessä, mahtaako tulla viesti toisesta siirrosta, mutta ei tullut ja niin pääsimme maanantai-aamuna matkaan! Onneksi kurssi nyt saatiin pidettyä, sillä koimme, että meistä jokainen sai sieltä jotain! 😊

Kela järjestää kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja lapsille, nuorille ja aikuisille sekä heidän perheilleen ja läheisilleen. Kurssit auttavat kuntoutujaa ja hänen perhettään sopeutumaan sairauden tai vamman mukanaan tuomiin muutoksiin tai kuntoutumaan niistä. Kursseilta saat tietoa sairaudestasi, vertaistukea sekä tukea arjen toimintoihin ja niistä suoriutumiseen. Lapsille suunnatut kurssit järjestetään perhekursseina, joille vanhemmat ja sisarukset voivat osallistua.

Haimme kurssille Kelan sivuilta jo joulun aikoihin, saatuamme syksyn osastojaksollamme tarvittavan lääkärin suosituksen. Kurssien ikäraja on 4 vuotta, joten etsimme suoraan sellaisia, jotka toteutuisivat vasta pojan syntymäpäivän jälkeen. Kursseista valittiinkin vain yksi itselle sopiva ja sitten toivottiin parasta! Tammi-helmikuussa saapui kirje hakemuksen perillepääsystä, ja samalla kerrottiin, että vielä odotellaan muita hakemuksia. Maaliskuun alussa sitten saapui itse myöntävä päätös. Ryhmäämme olisi mahtunut vielä yksi perhe lisääkin, joten rohkeasti vain hakemuksia menemään!

Ohjelmarunko


Ohjelma alkoi maanantaina klo 10 kuvassa näkyvässä Varvikko-tilassa, ensin asuntoihin tutustuttuamme. Saimme heti alkuun kaikki paitoihimme kankaiset nimitarrat ja käsiimme kansion, jonka sisällä oli mm. nimikoitu viikko-ohjelma aiemman postissa saapuneen esimerkkiohjelman tilalle.

Ohjelmassa oli joka päivälle omat 1-2 sivua jaettuna kolmeen sarakkeeseen; tähtiryhmä, vanhemmat ja sisarukset. Värikoodaus tässäkin versiossa olisi ollut hyvä, mutta pumaska oli aikamoinen, joten musta-valkoisuus oli siten ymmärrettävä valinta! Aikataulun reunaa koristivat pienet kuvaikonit, kuten ruokailuvälineet tai kiikkulaudan kuva, selventämässä ohjelmaa. 

Päivät alkoivat joko klo 8.45, 9.00 tai 9.45 ja jatkuivat klo 16-17 asti. Aamupala oli tarjolla klo 7-9 ja päivällinen klo 17-18.30. Iltapalaakin olisi ollut saatavilla klo 19-20.30, mutta me halusimme rauhoittaa tuon ajan jo iltapuuhille, joten kävimme iltapäivästä ostamassa omia eväitä lähellä sijaitsevasta ruokakaupasta. 

Luentoja, keskusteluja ja pantomiimiakin!


Maanantaina lounaan jälkeen me vanhemmat vietimme kaksi tuntia puheterapeutin kanssa, tähtiryhmän ja sisarusryhmän tutustuessa toisiinsa kummatkin omilla tahoillaan. Tähtilapset olivat näyttäneet kuvista toisilleen asioita, kuten millaisissa taloissa asuvat ja onko perheessä lemmikkejä. Sisarusryhmässä oltiin käyty läpi viikon toiveita ja leikitty ryhmäytymisleikkejä. Kummatkin ryhmät olivat myös koonneet yhteistuumin viikon säännöt.

Tiistaina meille puhui lastenneurologian erikoislääkäri mm. tunnetaitojen kehityksestä, itsetuntoasioista ja herkkyyskausista. Kävimme läpi myös autismia, mutismia, epilepsiaa ja aistipoikkeavuuksia. Tähtilapset kävivät tällä välin metsäretkellä, harjoittelivat vähän viittomia ja puhalsivat saippuakuplia. Sisarukset pääsivät pelaamaan psykologin kanssa peliä, jossa simuloitiin kielihäiriötä mm. pantomiimien ja sananselitystehtävien avulla - mahtavaa! 

Keskiviikkona me vanhemmat vietimme toisen mukavan kaksituntisen puheterapeutin kanssa. Hän kertoi meille nyt keskustelunomaisesta lukutekniikasta ja omasta tyylistään pitää puheterapiaa, sekä näytti käyttämiään välineitä ja nettisivuja. Onneksi minulla oli vihko ja kynä valmiuksissa, sillä vinkkejä kertyi useampi sivullinen jäätelökioskileikistä suujumppaharjoitteisiin! Kaksi tuntia hupeni aivan käsiin! Sitten olikin vielä ennen lounasta lennossa ammattilaisen vaihto, kun puheterapeutti lähti tutustumaan lapsiimme, ja meille tultiin kertomaan kouluasioista, kuten kolmiportaisesta tuesta ja pidennetystä oppivelvollisuudesta. 

Torstaina me vanhemmat vietimme aamupäivän tähtilastemme kanssa mm. kuvaten isolle pahville omalle perheellemme tärkeitä asioita. Sillä välin sisarusryhmä keilasi innoissaan kellarikerroksessa. Iltapäivällä saimme kuulla tukiasioista, kuten kuntoutusrahasta ja vammaiskortin hausta. Näistä virisikin paljon keskustelua ja vertailua eri kaupunkien tarjoamasta, mutta onneksi sille oli jätetty aikaakin.

Perjantain hienosti nimetyssä psykososiaalisessa keskusteluryhmässä juttelimme ensin rauhaisalla sisäpihalla ringissä viikon annista ja sitten lähdimme pienryhmissä kävelylle koostamaan arjen selviytymispaketteja toisillemme jaettavaksi. Tällä välin tähtilapset seikkailivat metsässä pädien kanssa ja sisarusryhmä askarteli omastakin lapsuudesta tuttuja kysymyskirppuja. Lopuksi kokoonnuimme vielä kaikki yhdessä Varvikko-tilaan, mistä viikon aloitimme - ohjaajat olivatkin räpsineet lapsista paljon kuvia ja nyt saimme tehdä niistä kollaasit ennen loppupalautteen antoa!

****

Viikon plussat

+ Tähtilapset - mikä ihana nimi kuntoutujalapsille!

+ Täysihoito ja oma siisti rivariasunto

+ Muilta vanhemmilta saadut vinkit, esim. instan puolelle vinkkaamani Mouse Timer -sovellus

+ Monipuolinen ohjelma, päivät hujahtivat nopeasti 

+ Ihanat ammattilaiset ja lastenohjaajat!

+ Valmiit, pääsääntöisesti hyvät ruuat

+ Vapaa-ajalla olisi päässyt mm. keilaamaan tai kokeilemaan ammuntaa!

+ Viimeisenä päivänä tehtiin omat kivat kuvakollaasit muistoksi viikosta

Miinukset

- Lasten päiväunille tai lepohetkelle ei oltukaan varattu aikaa

- Vertaistukiaikaa toisten vanhempien kesken jäi vähäiseksi

****

Korona teki tietysti oman osansa vertaistukipuoleenkin - ruokailu oli järjestetty kyllä yhteisessä kabinetissa, mutta kaikki olivat omissa pöydissään. Olimme kaikki perheet kehityskohteista samaa mieltä, joten kenties seuraavalla kurssilla nämä on jo huomioitu, ainakin palautteet otettiin innolla vastaan! Ideoimme esimerkiksi yhteistä saunailtaa ja vanhempien vertaistukiaikaa välipalan aikaan.

 Myös lapset saivat antaa oman palautteensa värittämällä tuntemuksiaan eri asioista (esim. ohjaajat, ruoka, majoitus, vapaa-aika) joko punaisella, keltaisella tai vihreällä, mikä oli minusta hyvin keksitty! Jatkamme kurssilaisten kanssa yhteydenpitoa Whatsapp-ryhmän kautta, ja myös esikoiseni on jo viestitellyt yhden oman ikäisensä sisarusryhmäläisen kanssa.

Voin lämpimästi suositella sopeutumisvalmennuskurssille osallistumista!



Kuvat Kankaanpäästä ja lainaus Kelan sivuilta ensimmäisen linkin takaa

perjantai 14. elokuuta 2020

Aivoliiton Arjen vinkit vanhemmille -vinkkipäivä


   

                     "Puhe on yliarvostettua, ymmärrys ja sosiaaliset taidot tulevat ykkösenä!"


Sopeutumisvalmennuskurssimme lähestyessä tuli mieleeni kirjoittaa viime huhtikuussa käymästäni Aivoliiton Kommunikaatiokeskuksen vinkkipäivästä Jaatisen Majalla. Näitä aamupäiviä järjestetään useampi vuodessa - koronan aikaan turvallisesti netin välityksellä.

En löytänyt kotipaikkakunnaltani valmennuksia kielihäiriön tiimoilta, joten onneksi minun oli mahdollista ottaa ja lähteä junalla Helsinkiin. Aivoliiton esitteessä kerrotaan, että 93% vanhemmista suosittelisi kurssia muille vanhemmille ja minäkin voin nyt osaltani allekirjoittaa tämän. Päivä oli antoisa ja hyvin konkreettinen! 

Meitä oli paikalla mukava pieni porukka, 5 osallistujaa ja Kommunikaatiokeskuksen työntekijä, puheterapeutti Hannele Merikoski vetäjänä - nimeä klikkaamalla pääset hänen blogiinsa, josta löytyy kirjoituksia vuodelta 2008 asti! 



Tilassa odotti iso pöytä ja heti alkajaisiksi pientä purtavaa. Keskellä pöytää oli läjäpäin Hannelen tekemiä kommunikointimateriaaleja, esitteitä eri-ikäisten kielihäiriöstä, sekä eri numeroita Kielipolun (nyk. Verraton) lehdistä. Esitteitä ja lehtiä sai ottaa kotiin, ja Hannelen materiaaleista napsia vapaasti kuvia. Ehdimme myös askarrella itse oman laminoidun kuvanipun valitsemastamme aiheesta, jonka arvelimme auttavan meitä arjessa, sekä A4-kokoisen ostoslista-pohjan tarranappeineen.


"Vaikea on lapsen vuorovaikutuksessa olla, jos vanhempi on täysi nolla. Siksi kaikki mahdolliset keinot käyttöön ja kädet rohkeasti viuhtomaan - kunnon meininki päälle vaan!"

 

Hannele oli rempseä, lempeä ja rohkaiseva vetäjä, joka tuumasi heti alkuun, että sellaiselle yhdistykselle, kuin "Armahtakaa vanhemmat" olisi tilausta! Hän rohkaisi luottamaan omiin vaistoihinsa ja kyseenalaistamaan ja unohtamaan yhteiskunnan vaatimukset. Oli hyvä kuulla myös, että vaikka erityislapsen kanssa kuulee usein korostettavan rutiineja ja struktuuria (niin meillekin joku oli juuri sanonut), niin niitäkin voi olla liikaa, eikä niissä voi elää loputtomiin - elämässä kun väistämättä tulee muutoksia, ja niillekin on lasta hyvä siedättää. 

Hannele käytti apunaan paljon kehumaansa iPadia, ja näytti sen kautta valkokankaalta mm. padille saatavia ohjelmia ja yleisesti pikapiirtämistä. Hän jakaa ohjelma- ja muita vinkkejä myös Facebookin ryhmässä "iPad lasten kuntoutuksessa ja opetuksessa". Erilaisia nettilinkkejä sain kasaan kymmenkunta ja ostoslistaakin kertyi Ikean ja Tigerin lisäksi vähän tuntemattomimmistakin kaupoista, kuten Biltemasta ja Motonetistä!

Kirsikkana kakun päällä, samana iltana järjestettiin ihanan SuomiLove-ohjelman päätöskonsertti Hartwall Areenalla, johon Helsingissä asuva ystäväni lähti mielellään seurakseni. Koska kyse oli iltakonsertista, varasin vielä keskustasta itselleni kauniin hotellihuoneen aamupaloineen. Joten aamupäivämme loputtua otin paikallisjunan keskustaan ja suunnistin hotelliin huokaisemaan ennen päivälliselle ja konserttiin lähtöä. Joku tulevista postauksistani tuleekin käsittelemään tärkeää vanhempien omaa aikaa ja pieniä hengähdyshetkiä... 


 

💛

"En ole ehkä vielä perillä, 

mutta olen pidemmällä kuin eilen." 

- Anna-Mari West -

💛