torstai 5. elokuuta 2021

Kurkistuksia blogin instatilin puolelle




Ensiksi pahoittelut hiljaisuudesta täällä blogin puolella! 

Loppukevät sujahti vauhdilla työharjoittelun ja viimeisten kirjallisten näyttötöiden parissa. Kevääseen kuului myös kotikäynti vammaispalvelusta hakemamme EHO:n tiimoilta ja pojan allergialääkäri. Lääkärissä oli tarkoitus kuunnella keuhkoja, mutta varattu aika osuikin vähän liian aikaiseen - samana aamuna kun satoikin vielä lunta maahan! No, kyllä se koivukausikin sieltä vielä rynnisti kunnolla päälle ja tutuiksi tuli koko lääkearsenaali, myös ensimmäistä kertaa ne varuiksi esitellyt keuhkolääkkeet. Näin elokuussa tosin tuo lääkerumba tuntuu jo ihanan kaukaiselta!

Toukokuun lopussa koitti myös minun koulusta valmistumiseni! Olihan se aika absurdi fiilis, varsinkin kun itse koulussa tuli käytyä vain aikalailla yhden kuukauden verran koko puolentoista vuoden aikana! Asia oikeastaan konkretisoitui vasta viikon kuluttua, saatuani oikean todistukseni numeroineen ja pahvikansineen hyppysiini. Sitten tekikin hyvää ihan vain huokaista ja laskeutua kesään - ja niin se kesäloma sitten veikin aivan mennessään!

Mutta mikä ihana ja aurinkoinen kesä tämä olikaan, ai että! Nyt kelpaa suunnata katse mielenkiintoisiin työkuvioihin! Itse kesästä lisää seuraavassa postauksessa, mutta tässä nyt ensin blogin Instagram-tilin satoa keväältä ja kesältä. 




Perjantaina 14.toukokuuta, melko illasta bongasin yllättäen päivän olevankin apraksian/dyspraksian tietoisuuspäivä, ja koko toukokuun olevan dyspraksian tietoisuuskuukausi - mahtavaa! Siirryin heti tekemään sopivaa "julistetta" päivän juhlistamiseen, olkoonkin että oli perjantai! Tuolla löytämälläni kuvalla on muuten kaksi merkitystä - iloni kielihäiriölle omistetusta kuukaudesta, ja myös kokemukseni haasteistaan huolimatta kerrassaan aurinkoisista lapsista 💖.

Liitin mukaan myös kaksi muuta kuvaa; kuvan Googlen kysymys-vastaus-palstasta ja ApraxiaKids:n kalenterin, miten kuukauden jokaisena päivänä pystyi vaikuttamaan ja erilaisin pienin teoin osoittamaan tukensa lapsille, joilla on apraksia/dyspraksia. Sattumoisin olin jo aiemmin tiedustellut näiden kahden nimen eroa omalta puheterapeutiltamme, kun en kuullut kenenkään apraksia-nimeä käyttävän (vaikka meidän sairaalan epikriisissä sitä käytettiinkin) ja hän kertoi meillä Suomessa käytettävän lapsilla sen sijaan dyspraksia-nimeä. 



Torstaina 20.toukokuuta vietettiinkin sitten vuorostaan 10.kansainvälistä esteettömyys- ja saavutettavuuspäivää (GAAD - Global Accessibility Awareness Day), ja sen ympärillä Helppo liikkua -viikkoa. Kuva on pieni, joten varuiksi selvennän, että laatikoissa lukee ylhäältä vasemmalta alkaen omat nostoni nettisivuilta:

"Ajattelutapa ja normi, ei erityisjärjestely"

"Toimivuus, selkeys, moniaistisuus"

"Asenteet, yhdenvertaisuus, syrjimättömyys" 

"Valittavuus viestinnässä, tiedonsaannissa ja palveluissa."

Kerroin päivityksessäni ko. termeistä ja kuinka monimuotoinen ympäristö hyödyttää meitä ihan kaikkia, vauvasta vaariin. Esteettömyyttä ja saavutettavuutta käytetään usein synonyymina, vaikka esteettömyydellä tarkoitetaan lähinnä fyysistä ympäristöä ja saavutettavuudella aineetonta ympäristöä, kuten verkkopalveluita ja asenteita. Agenda niillä on kuitenkin sama: ympäristön ja palvelujen saatavuus riippumatta henkilön toimintakyvystä! Kumpi nimi näistä sinulle on tutumpi?

Lähteinä käytin Invalidiliiton ja Näkövammaisten liiton nettisivuja, joista kummastakin löytyy tietoa ja havainnekuvia vallan roppakaupalla - käy sinäkin tutustumassa, linkit aukeavat uusiin välilehtiin!



Kesäkuun alussa oli monta syytä juhlaan; valmistumiseni, minun ja mieheni vuosipäivä ja 8.hääpäivä, 30-vuotissyntymäpäiväni, pikkujäbän uusi ystävä päiväkodista ja hienosti sujunut 5v hammastarkastus! 

Instan päivitys oli lyhyt, mutta täytyy kertoa, kuinka pojan hammaslääkäriä netistä varatessa hokasin kaivaa esiin edellisen vuoden tarkastuksen tekijän ja missä hän nykyisin vaikuttaa - ja se kannatti! Sattumoisin hän löytyikin nyt lähimmältä terveysasemaltamme, ja vaikka aika menikin vähän pidemmälle ja vielä syntymäpäivälleni, kannatti mennä juuri hänen pakeille, sillä hän oli jopa mukavampi kuin muistinkaan, huomioi pojan hienosti ja tutustutti hänet rauhassa joka ikiseen käyttämäänsä välineeseen! 

Sieltä napattuja kuvia on katseltu hymy huulilla! Kuulimme pojalta myös uuden sanan, suloisen hiljaisesti lausutun "tiu-tiu":n, välineiden ilmeisesti vähän kutittaessa suussa. Nykyään kyseinen "tiu-tiu" auttaa välillä kynsien leikkauksessakin, kun voi kuvailla sillä, että hetken kutittelee! Ja voi miten suloinen hän onkaan sanoessaan sen! 




Lauantaina 17.heinäkuuta vinkkasin löytämästäni Ruuhkavuodet-sivuston 13.7.2021 julkaisemasta artikkelista "Tukiviittomista apua vuorovaikutukseen: kuinka pääsen alkuun?". Artikkeli löytyy täältä ja siinä esitellään mitä tukiviittomat ovat, kenelle niistä on hyötyä, kuinka ne toimivat, vaikuttavatko ne puheeseen ja milloin ne kannattaa ottaa käyttöön. Vahva lukusuositus siis! 

Nostin postaukseen myös pari hyvää lainausta tekstistä:

"Puhuminen on paitsi kognitiivisesti, myös fyysisesti vaikea prosessi." 

"Tukiviittomat eivät ainoastaan korvaa sanoja, vaan ne myös tukevat komunikointia muillakin tavoilla"

"Viittomissa yhdistyvät näkeminen, liike ja kosketus. Näistä taas syntyy monipuolinen muistijälki, joka palautuu mieleen helpommin kuin puhuttu kieli."


💗


Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - seuraavaan kertaan!